perjantai 4. huhtikuuta 2014

Mä tartteen sen läpimurron !! ( + biisi )

Aika ajoin, meidän täytyy pysähtyy ja ettiä virheitä ittestämme, eikä toisistamme. On paljon helpompaa löytää muista virheitä, syyttä muita jokaisesta ongelmasta mitä on. Toisena ääripäänä on helppo syyttää itteään jokaisesta ongelmasta ja rypee itsesäälissä. On suoraan sanoen hullun rohkeaa, pysähtyä, ja todeta et mun omassa asenteessani on vikaa ja sen täytyy muuttua!

Me usein tehdään asioita vääristä motiiveista, useimmiten me tehdään seurakunnassa hommia vain siks et saatais näkyvyyttä, arvostusta ja hyväksyntää. Kuulun itsekki tähän kastiin, ja se ei tuota hedelmää, vaan ainoastaan uskossa paikallaan junnaamista. Päällisin puolin jengi saattoi katsoa minuun ja todeta et "onpa tossa kyllä nyt oikeen kunnon uskovainen. Hengen mies! Väkevä Herran lähettiläs. Itse Juudaan leijonanpentu!"
Mutta sisällä ei tapahdukka juurikaan muutosta, ja pian näätte ku tämmönen ihmine palaa loppuun ja "hylkää" uskonsa ja alkaa täyttää hedonismisii tarpeitaan muualla.

Meidän on katsottava itteemme ja tajuta mitä teemme, ja miksi teemme! Me ei voida saada täydellistä läpimurtoa Herralle ellei me nähdä meidän vääriä asenteita.

Itse olin Havajilla rukouskokouksessa, kun ylistyksen vetäjä kysyi et "Kuka haluaa läpimurron Herralle nii nostaa käden ylös". Nostin käden, ja sain henkilökohtaisen vastauksen, että minulla on taistelu vielä ennenkuin pääsen siihen läpimurtoon. Olin hyvin pettynyt, enkä voinut käsittää että mitä minun pitää vielä tehdä! Ajan myötä, olen alkanut tunnistamaan vääriä asenteitani, negatiivista ajattelu tapaani sekä ylimielisyyttäni ja alimielisyyttäni. Töitä on vielä edessä, ja läpimurtoa haen edelleenki Jumala suhteeseeni. Oon päässy valtavasti askelia tätä kohden ja se on huippua !


Hauskinta, et heti tona päivänä kun en saanut läpimurtoa, vaan vastauksen et minulla on taistelu vielä edessä,  Joakinn lähetti minulle biitin, ja pyys siihe räppäämään. Sain laitettu ajatukset samalla toho.

Läpimurto musalistoille tulee nyt kakkosena, ykkösenä tulee läpimurto Jumala suhteeseen. Kuuntele biisi:


maanantai 18. maaliskuuta 2013

Katkeruuden noidankehä!

Tiiättekste niitä päiviä ku iskee se angsti, ja kun ne katkeruuden tunteet pääsee valloilleen. Kun sä alat miettii mitä joku on tehny sulle ja oot vihanen sille ja kaivat vaa haavoja sekä arpia auki,, oikeen raavit sitä arpee likasil kynsil et sielt tulis jotai irti.. Mä en tiedä onks se iha normaali ku tommosist olotiloista kukaa taida puhua ääneen, hah! noh,, Mä suosittelen silti silloin ilmaisemaan itseään jollai tavalla eikä antaa katkeruudelle valtaa.. Koska semmone katkeruus voi johtaa ylimielisyyteen, huonoon itsetuntoon, sekä muitten ihmisten rikkomiseen (jota et tee tahallas)

Okei, anna mä selitän.. Uskallan väittää et ylimielisyys johtuu huonost itsetunnost, se johtuu siitä et on kokenu jotai hylkäämmistä, hyväks käyttöö jota ei enää ikinä haluu kokea uudestaa joten sydämmen ympärillä on sellane muuri jonka läpi ei päästetä mitään. Tällainen ihminen rikkoo sit taas tietämättään muita olemalla kylmä ja luultavasti ite käyttää niitä hyväkseen ennenkuin kukaan muu ehtii käyttää häntä, koska hän pelkää sitä että häntä käytetään hyväks tavalla tai toisella.. Se pervo joka miettii nyt et puhun seksuualisest hyväksikäytöst nii lähinnä tarkotin vaa tämmösil arkisil asioil. Kuten et saa tän tyypin kautta rahaa, näkyvyyttä, suosioo tai iha mitä vaa ja sit ku on saanu nää nii unohdetaa tää jätkä tai mimmi.. Niin ja sittenkun tämä tyyppi on rikkonut muita tarpeeks, kaikista ketä hän on rikkonut saatta tulla rikkinäisiä saviastioita jotka lähtee rikkoo muita.. ja siin on NOIDANKEHÄ! (toisaalt kaikki rikkinäiset saviastiat ei lähde kostamaan vaan jää vain yksinäisiksi eikä luota enää kehenkään)
Tai toinen esimerkki et on joku söpö pari parisuhteessa, ja esim. mies puolinen pettää naista.. Nainen haavoittuu ja katkeroituu. Jossain vaiheessa nainen luulee päässeen eteenpäin ja tapaa ihanan maskuliinisen miehen kenen kanssa hän voisi elää vaikka loppu elämän.. Pian tämä nainen ku on ollu niin katkeroitunu aiemmasta suhteesta ja mahdollisesti muistakin asioista saattaa alkaa miettii alitajuisesti et "kai mä voisin pettää tätä ennenkuin se ehtii pettää mua.. " ja boom! näin tapahtuu, sit se mies katkeroituu tulee kovasydämmiseks pelimieheks ja rikkoo sydämmii kuin pähkinöitä tai menee suhteesee ja tekee tämän saman, ja pian se nainen katkeroituu jne.... NOIDANKEHÄ!

Miten rikkoa tämä noidankehä??
Uskallan väittää taas et jokainen kokee meistä tämmöstä, ja mitä ikinä sä oot kokenu, meillä on aina yks jokeri hihassa... mikä se on... ?? .... joku kelaa salee et "taas toi sanoo Jeesus" mut ei, mä sanon siihe ympärille toisenlaisen vastauksen ja se on: VALINTA!

Meillä on valinta rukoilla, Meillä on valinta rakastaa vaikka hän vihaa, Meillä on valinta päästä irti tunteista ja valta valita meidän omat ajatukset! huhuh, sä voit päättää ITE ihan mitä vaan.. Meille on taattu pakoreitti mistä tahansa ansasta lue vaikka Korint. 10:13 ! Herra käyttää välillä "hankalia" ihmisiä sun ympärillä, jotta rukoilisit heidän puolesta, ja saisit heidän kauttaan kärsivällisyyttä!

Mä tiedän et on helpompi sanoa kuin tehdä että antaa rakkaudelle sen vallan edelleen. Älä katkeroidu vaikka oisit antanu ystävällesi kaiken eikä hän huomioi sua enään kuin kaukaisella tavalla.. Vaikka oisit johtanut hänet uskoon, eikä hän mainitse ees sua missään kun todistaan uskostaan, tai oisit järkänny toiselle duunipaikan, tai vaikka kolmannelle oisit auttanu häntä hänen taiteessa aluilleen et hän tekisi jotai eikä olisi joku nisti kadunkulmalla.. Älä anna katkeruuden niellä sua, vaan niele sä katkeruus ettei ylimielisyys ota otetta !

GOD IS LOVE, AND LOVE IS GOD !


lauantai 22. joulukuuta 2012

uus identiteetti!

Mä muistan silloin ku tulin uskoon, jengi jauho jostai identiteetistä Kristuksessa. Et sitte ku on löytäny Jeesuksen nii silloin vasta voi löytää ittensä.. Mä en oikeestaa tajunnu tota yhtään ! Noh, mä kelasin et ku oon nyt kerta löytäny uskon nii kai mul on uus identiteetti. Mä vaa sanoin itelleni et "jeah, mul on uus identiteetti ja oon kova jäbä ny" (identiteetti = minä kuva, mä en tienny tota sanaa silloin ! hah)

Mut silti mun "minä kuva" perustu siihe et miltä näytän, et miten fresh oon ja mite kova status mul saattais olla,  eli rahaa palo huolella uusiin vaatteisiin, tulin siihe ikään milloin ekaa kertaa aloin tienaa ja oli varaa ostaa vaatteita, mamma ei ymmärtäny miks piti olla 30 eri lippistä, ja kymmenet kengät. + ku aloin räppää pastoreis nii silloi aloin vast fundeeraa ja pistin jollain tavalla takaraivoon et "must on tultava Suomen paras räppäri". Et silloi mä varmasti oisin tyytyväinen itteeni ku mul on aina "uusimmat  vaatteet ja oon ehkä paras räppäri Suomes"..  Mä kamppailin tota ajatusta vastaan mutta silti se kytes mun pään sisällä, ja toimin sen mukaan. Sen takia tunsin kateutta, jos muita kehuttiin enemmän kuin mua.. Mä uskon et osa kristillisistä räppäreistä/taiteilijoista on käyneet tän saman läpi! (me pastorit alettiin räppää heti  ku tultiin uskoon, joka on aika riskiä hengellisen kasvun kannalta! onneks me pidettiin toisista huolta..)




Koska mun identiteetti perustu osaks noihin, osaks uskoon ja välil mihin lie nii, niin mun itsetuntoki saatto hypellä edes takas päivittäin. Sekä mieliala vaihdella yms .


Ei oo kovin pitkä aika ku monen asian ja sattuman summan takia totesin et mul saattaa olla väärä identiteetti.. 

Mä aloin yksinkertasesti rukoilla asiaa, et Herra ohjaa mut oikeaan suuntaan tässä. Uskon että tämmöset rukoukset on Herralle mieleen.. Koska pian alko tapahtuu... 


Pistin soimaan Lecrae - Identity josta tämä laini pompahti: "Identity is found in the God we trust. Any other identity will selfdestruct"

Toi lause pysäytti mun sydämmen hetkeks, koska se tuli oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Ei mennyt pitkään, kun mitä ikinä tapahtu mulle, mua muistutti päässä ajatus et "Jeesus rakastaa silti sua!"

Eli kuvittele et jos ja kun sulle tapahtuu joku pettymys, mogaat, tai tajuut et joku toinen ihminen ei välitä susta vaik sä välität siitä ihan sairaasti! Tai joku tulee esittää sulle hyvää frendii ja uskovaista mut loppujen lopuks se vaa puukottaa selkää ja vie sun rahat. Tai häviit räppibätlen (niiku minä eile !) Tai sust tuntuu muuten vaa et oot kaikkien mielest iha täys luuseri, ja oot vajoamassa sinne angstiin, sinne synkkyteen sun pään sisällä mis on hämäkin seittei ja paska haisee.. Silloin voit vaan nojaa ajatukseen "Jeesus rakastaa mua silti.." ja sä pääset vapaaks sieltä hämähäkin seiteistä ja skeidan hajusta ! Isompiin suruihin kumminkin auttaa yleensä vain aika..

Mä takaan, ku saat sun identiteetin kuntoon (se ei tapahdu välttämättä heti) mut se tulee näkyy sun arjessa, sun itsevarmuudessa, sun naamassa (hymy), sun hyvinvoinnissa.. Se on vähä niiku oisit vapaa kaikist paineista mikä sun pitäis olla. Eli ennen olit kuin lintu häkis, mut sit oot kuin lintu häkis jolla on luukku auki, vapaa tie !!

Silloin myös alkaa hiffaa et on joku joka rakastaa vaikka ois maailman tyylittömin ja huonoin räppäri, ja alat toivoa muille menestystä ja suosiota enemmän kuin itselleen.. Se on iha tajuton kasvu!

Älä ymmärrä kumminkaan ettei saa olla kunnianhimoinen, näyttää hyvältä, ostaa uusii kuteita.. Ne asiat tulee Jeesuksen jälkeen, ja kun toivoo muille sitä mitä toivoo itselleen nii silloin itse siunaantuu!


Hyvää jouluu ! 

lauantai 29. syyskuuta 2012

Kun "tuntuu" siltä, ettei jaksa enää!

Mä oon nähny täs nyt monia ihmisiä jotka heittää uskon suhteen hanskat tiskiin, vaikka tiskii ei oo edes olemassa. Yleensä nämä ihmiset syyttää kaikkia muita, tulee valituksia et "noku nää mukamas uskovaiset on tollasii ja tollasii, puhuu vaa eikä tekoja näy blaa blaa blaa". 

Mulle eräs tärkeä ihminen, joka oli tsempannu mua ylös, rohkaisi paljon eteenpäin, sanoi mulle tässä vähän aikaan sitten ettei jaksa enää ikinä tulla seurakuntaan, syyksi hän sanoi, että "ku kaikki on niin tekopyhii, mä autan muit mut kukaan ei auta takas". Toisen tarinan kuulin kaverilta joka oli tutustunu mieheen, ja vähän ajan kuluttua selvis, että tämä oli ollut seurakunta piireis, mutta sanoi tutustuvansa paremmin ihmisiin baareis kuin seurakunnissa.. 

Okei, kylhä toi pistää ajattelee.. Mut onks jengil sellanen käsitys et kun astut seurakuntaan, nii kaikki ihmiset on täydellisiä siellä?? Kirkko on sitä varten, että me rikkinäiset ihmiset voitais eheytyä siellä pala kerrallaa, ja tuskin tän elämän aikana tullaan olemaan täydellisiä. Ja se on iha totta, et ihmiset tulee tekemään shaissee jopa kirkossakin sulle. Mutta mitä sitte? Perustuuko sun usko toisen ihmisen uskoon?? Sun ei tarvii ajatella muitten ihmisten uskon tilaa. Se riittä, et pidät huolta omista asioistas ja pyrit ITE olemaan mahdollisimman rehellinen ja lähellä Jumalaa!


Tai toisissa tapauksissa jengi heittää uskon hukkaan, kun ei koe/näe samoja ihmeitä mitä muut näkee. Sä saatat kuulla paljon tarinoita miten sairaita paranee, kulta hampaita kasvaa takas, halvaantuneet nousee pyörätuoleist täysin terveinä tai rahaa ilmestyy viime hetkellä tuntemattomalla kirje kuorel ku sillä oli eräpäivä laskussa. 
MUTTA SULLE EI TAPAHDU IKINÄ YHTÄÄ MITÄÄ! 

Mietippä! No onha se helppoo uskoo ku näkee ja kokee kaikkee!! Mutta mieti jos selviit tän välivaiheen ilman mitää hullui ihmeit. zekkaa tää paikka raamatusta mitä Jeesus sanoi: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ovat ne, jotka uskovat vaikka eivät näe" Joh. 20:29  BOOM! 



Mä en nyt tarkoita, et pyri elämään elämä ilman ihmeitä. Tottakai meidä kristittyjen pitää elää sitä yliluonnollista elämää, mutta kaikki aikanaan. Ole kärsivällinen, ehkä sun aikas ei oo tullut vielä. Sun pitää mennä ehkä se välivaihe vaihe ilman mitää. Palkkio odottaa sinua! 

Viimeseks mitä oon huomannu, et jengi haluu luovutta koska "tuntuu nii shaiberilt kaikki nää". Yks yksinkertainen asia, tunteet ei oo uskon mittari. Tunteet kusettaa, ja niitä ei yleensä kannata seurata. Fiilikset on tänä päivänä yliarvostettuja, koska kaikki päätökset tehdää nykyää fiilispohjalta. Kyl mä myönnän, et mullaki ollu sellasii tunteit et "HERRA!! MIKS!!? OTA MUT POIS!!" tyylin tommosia angsteja (HAH!). Mut sit tajuu jonku ajan päästä et se oli vaa sen hetkinen mielentila. Sun uskon pitää olla vahvempi kuin sun tunteet!

Jos sun uskon vaellus on tyhjää, etkä nauti elämästä, nii sit on jotain pielessä! Koska Jeesus sanoo, et "Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän" Mä oon itse ollu siinä, ettei mikään tunnu miltään. Tehdään uskonnollisia asioita, noudatetaan sääntöjä, mutta se ottaa enemmän kuin antaa. Uskonto kahlitsee, mutta Jeesus vapauttaa! Nykyyän mä teen sen verran mitä pystyn, ja Herra tekee loput. Mulla ei ole mitää paineita suorittaa mitää asioita oikein, sillä teoilla mä en saa Jumalalta hyväksyntää. Jos sun uskon arkielämä on shaiberii, suosittelen katsomaan Joyce Meyer - Iloa arkeen ohjelmistoa tästä linkistä -> http://www.tv7.fi/vod/player/?program=7325 Oon saanut kyseisistä pätkistä inspiraatiota kirjottaa tätä. Todella hyvää safkaa, ravitsevaa! Vähä niiku kana ja maitorahka. 


Siunausta !! 

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

naiset, raha, bileet jne. vs. Jumala

Joku voi luulla et ku mä oon ns. "gospel räppäri" nii mä oisin immuuni kaikille synneille ja mä en kävis kamppailuja pään sisäl totuudest, ja näist houkutuksista mitä tää maailma tarjoo.

Mä voin sanoo valehtelematta et ku katon joitaki leffoi, musavideoit tai kuuntelen jopa musaa mis on paljo seksii, bileit bla bla blaa, nii kyl ne vaikuttaa muhu. Noi kaikki laittaa sen näyttämään nii hienolt ja smuutilt, niiku se sanois et "Tää on sitä elämää". Todellisuudes se antaa vaa hetkellise helpotuksen, ja sit noita asioita pitää jahtaa niiku joku toivoton helluntaipoika jahtais tyttöi konffas.

Noissa hetkissä mä unohdan miten paljon Herra on antanu mulle, ja miten paljo Hän tulee vielä antamaan.. 

Oon ite käyny sellasii asioit läpi täs viimesen puolen vuoden aikana, minkä takia oon ollu todella maassa. ja silloi ne houkutukset tulee parhaimmillaan. Tos reilu kuukaus sit duunis mä mietin sikana et vois hakee helpotust bileist, monista naisista, alkoholist, rahan tuhlaamisest. Mä oon nyt vaa rehellinen teille. 

Mä aloin rukoilee, ja sanoin et "Herra anna mulle vastaus, ja täytä mut sun ilolla nii mun ei tarvii mennä noihi" 

Sit jatkoin duunii vähä haikein mielin, mut jossai vaihees joku pään sisäl kysy et: "Mitä jos nyt syttyis tulipalo, ja sä menettäisit sun kasvot ja et näyttäis enää miltää? Pääsisitkö yksiinkää bileisii, saisitko naisia ja menettäisitkö duunipaikkas?" 


Sit aloin pohtii asiaa vakavasti, ja tajusin et se on totta.. miten naurettavaa se on, mut se on totta, jos sä edes menetät sun naaman ja näyttäisit site joltai kauhuelokuvan Freddie Kruegerilta, sua ei pidetä tässä maailmassa enään YHTÄÄN minään. Et pääsis baariin inee, naiset ei lämpeis, ja ois vaikee saada töitä ellet saa hyväl tuuril kauhuleffast pääosaa..

..Silti joskus pitää oppii asiat vaa kantapään kautta..




Sitä voi pohtii millä tavalla tahansa. Jos sä et oo viimesenpäälle freesi, siisteimmät kuteet, komee tai kaunis, tai et oo menestyvä työssä tai missään.. Sun arvo vaa laskee maailman silmissä. Mä toivon et pohdit tätä oikeesti.. seuraavaa kysymystä:

Haluutko sä siis rakastaa sellasta joka ei rakasta sua oikeesti takas?

Mä en todelakaan.. Jumala ei välitä siitä miltä näytät, kui hyvi menestyt, kuinka suosittu olet, kuinka paljo kavereita sulla on Facebookissa.. Hän rakastaa ehdoitta, ja antaa sulle kaiken minkä tarvitset! Oikean elämän, ilon ja rauhan.


Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti. 

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Uskovaisen elämä on tylsää..


Olen pyörinyt nyt reilu kolme vuotta kristillisissä piireissä, seurannut ja elänyt "uskovaista" elämää.
Oon tutustunut uusiin mielenkiintosiin ja mukaviin ihmisiin. Suurimmast osast keneen oon tutustunut, on jäänyt
positiivinen fiilis, harvasta mitään henkilökohtaista pahaa sanottavaa.
Oon nähny monen tulleen uskoon, ja monen menettäneen uskonsa. Useimmat näistä "uskoontulleista"
kestää muutaman kuukauden tuli jopa ehkä puolvuotta, ja sit PLÖPS, ei jaksa eikä kestä enää.
Todella moni myös vanhoista uskonveljistä alkanu leikkimään synnillä, ekaks antaneet pikkusormen,
ja lopulta se on vienyt koko ruumiin.

Ekaks tulee mieleen Jeesuksen profetia lopun ajoista "Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan."



no mut todettakoon, onhan meillä uskovaisilla todella kuiva meininki.... anna mä selitän meidän perusviikosta;
ekaks on se arkielämä koulus, duunis tai himas. Arki on melko tylsää, yritetään omin voimin olla iloisia, hyviä esimerkkejä missä ikinä ollaan. Harvoin muistetaan rukoilla siunausta ja johdatusta päivään, tai lueta raamatusta sanaakaan päivässä. Näin ollen tuntuu aina et ollaan yksin, eikä kukaan ymmärrä maailmassa meitä. Saatetaan jopa teeskennellä iloisia, ja väkipakolla ollaan ystävällisiä toisille, vaikka sydän on täynnä tuskaa, kateutta ja murhetta.
toiseks, jos ei oo solua, nii tuskin edes avataan raamattua koko viikkoon, tai kuukauteen tai puoleen vuoteen.




Iltaisin saatetaan rukoilla parilla sanalla tyylin "Herra, anna mulle vaimo, kiitos!"
Saatetaan koko viikko pönkittää ilman hengellistä polttoainetta nuorteniltaan asti, jossa saadaan ehkä vähän hymyä huuleen jostai mauttomasta sketsistä, pastori saarnaa saarnan, josta tuskin jää mitään käteen.
Sen jälkeen ollaanki juoruamassa kahvilassa et kuka on langennut ja mihin syntiin. (Huom. Kärjistys!)
Ja uskotellaan itselemme miks ei kannata mennä maailmaan, vaikka sydän haluaa pahasti sinne.
ja sitten meidän viikko olikin siinä.
Elämän kohokohdat ku pääsee tyylii konffaan leijjuu uusimmil swagga shortseil, ja sit siel yytsitään elämänkumppania. Vaikka viimeseen 15 vuoteen ei oo kertaakaan napannu :o

Jos tällainen on uskon elämä, niin voi elämä! Onko mikään ihme että on pakko hakee tyydytystä elämään
baareista, alkoholist, seksist, irtosuhteista, pornosta, uhkapeleistä ym. muista hetkellisistä
nautinnoista, ja unohdetaan kiinnittää katseemme tulevaan palkintoon??!!


Elikö Jeesus tällaista elämää? hmm, NEJ!
Entäs apostolit? NEJ!
Tänpäivän kovimmat hengen miehet mm. Wilkerson?? NEJ!

JOKAINEN USKOVAINEN TARVITSEE VÄH. NÄMÄ ASIAT JAKSAAKSEEN, JA ETTÄ SAA ILON ELÄMÄÄN!!

- VISIO/NÄKY
"Where there is no vision, the people perish: but he that keepeth the law, happy is he."
Proverbs 29:18 (KJV)
Sun täytyy nähdä "sielunsilmin" asioita ja saamaan visioita, ja sä tuut näkemään erilailla ku vietät Herran
kanssa aikaa. Ja sun täytyy antautuu Hänen käskyille kokonaan. "Happy is he."
 Sulla täytyy olla joku unelma, mitä voit toteuttaa Herran kanssa. Kun pääset toteuttamaan sitä, mitä Jumala  on sulle suunnitelu, se on parasta mitä voi saada.
Lue toinen pietarin kirje 1:10, Lue oikeesti!


- USKOA
Uskossa on monta eri leveliä, Todella vähän uskoa - Todella paljon uskoa. Vähällä uskolla
on vaikeeta edetä mihinkää, se on kuin olis jumis haisevassa vessassa eikä nää pakoreittii.
Ja jos on antanut synnille pikkusormen, nii sieltä vessanpöntöstä alkaa tulvii..
Uskon että jopa ateisteilla on vähän uskoa.
Jopa itse Jeesus vietti aikaa rukouksessa ja paastossa. Miks meidän ei tarvitsisi??
Uskoa saa ainoastaan viettämällä aikaa Herran kanssa. Rukouksessa, sanan lukemisessa ja paastoamisessa.
Suosittelen että aloitat vaikka antamalla joka päivä 10 minuuttia rukoukseen ja lukemiseen. Aluks tuntuu
vaikealta, mut pikkuhiljaan se aika ei riitä enää ja janoat Hänen läsnäoloa lisää ja lisää!

- YHTEYS MUIHIN USKOVAISIIN
Tarvitset muita uskovaisia, tarkoitan nyt palavia sellaisia. Joilla on oikeesti intoa kasvaa, rukoilla, lukee sanaa ja joihin vuot luottaa ja tunnustaa synnit sekä avautua omist vaikeuksista.

- JUMALA ETUSIJALLE
Me ihmiset ollaan nii huolissamme kaikesta. Rahasta, tarpeistamme, suosiosta, maineesta,
seurustelusuhteesta, työstä. Stressi puskee joka paikasta.
Mieti tarinaa Martasta ja Mariasta (LUUK. 10 38-42), Martta ahers duunii, teki sikana hommii
ja Maria vaa chillas ja vietti aikaa Jeesuksen kanssa. Vaikka Martan rooli oli kunnioitettava, niin
Jeesus sanoi silti "Martta, Martta.. Sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi
on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.."


niin vaikeata kuin se on, meidän on pakko luovuttaa kaikkemme Hänelle.. Meistä voi myös kummuta elämänilo niinkuin Jeesus on luvannu. "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon" (Matt. 11:28)